Château Musar on viini, joka ei jätä ketään kylmäksi. Merkittävän historiansa ja omaleimaisen luonteensa ansiosta se on keskustelunaihe viininystävien keskuudessa.
Viini saavutti kansainvälistä mainetta vuonna 1984, kun Serge Hochar nimettiin Decanter-lehden ”Vuoden mieheksi” (Man of the Year) kiivaan sisällissodan keskellä. Hengenvaarasta huolimatta tiimi onnistui korjaamaan rypäleet Bekaan laaksosta ja kuljettamaan ne tuotantolaitokselle Pohjois-Beirutiin kahta vuotta lukuun ottamatta joka vuosi. Musarin maine kasvoi ja Musarista tuli hiljalleen kulttiviini.
Juuri Sergen johdolla viinitila saavutti maailmanmaineensa ja nykyään viinejä viedään ympäri maailmaa. Serge Hochar oli suurisydäminen ja väsymättömän energinen mies. Hänen kuolemansa oli kaikille järkytys. Hän työskenteli paitsi Musarin, myös koko Libanonin hyväksi. Sergen poismenon jälkeen Chateau Musarin filosofiaa ja perintöä jatkaa kolmas sukupolvi Sergen pojan Gastonin johdolla. Gaston on sitoutunut kehittämään tilaa Sergen filosofian mukaisesti, mutta tuomaan samalla mukaan oman kädenjälkensä.
Hocharin perheen mukaan jokainen vuosikerta on ainutlaatuinen ja luonnon annetaan tehdä tehtävänsä. Tila suosii alhaisia satoja, se korjaa rypäleet yksinomaan käsin, käyttää luonnonhiivoja, välttää suodatusta ja käyttää rikkidioksidia vain välttämättömän vähän. Viinien tyyli on saanut vahvasti vaikutteita Bordeaux’sta. Niillä on erinomainen kypsytyspotentiaali; jotkin vuosikerrat säilyvät kellarissa yli 50 vuotta. Nykyään ne voitaisiin luokitella ”luonnonviineiksi” – termi, jota ei ollut olemassa silloin, kun Serge loi viinin valmistustavan 1970-luvulla.
Bekaan laakso on ylätasanko Libanon- ja Antilibanon-vuoristojen välissä. Siellä rypäleet kasvavat tuhannen metrin korkeudessa. Päivän ja yön väliset lämpötilanvaihtelut yhdistettynä juuri oikeaan sademäärään luovat täydelliset olosuhteet. Kasvinsuojeluaineita tarvitaan vain vähän, mikä tekee Bekaan laaksosta ihanteellisen paikan luonnonmukaiselle viininviljelylle. Vielä kymmenen vuotta sitten 95 prosenttia köynnöksistä leikattiin gobelet-menetelmällä (jolloin köynnökset muistuttavat pieniä pensaita), mutta nykyään lähes puolet on sidottu riveihin Guyot-menetelmän mukaisesti. Hocharin perhe hallinnoi 160 hehtaaria viiniköynnöksiä, joista he omistavat 70 hehtaaria. Loput omistaa kaksi muuta perhettä pitkäaikaisilla sopimuksilla. Alhaiset sadot rajoittavat vuosituotannon noin 600 000 pulloon. Beduiiniperheet korjaavat rypäleet, lastaavat ne kuorma-autoihin ja ajavat kaksi tuntia Ghaziriin – joka sijaitsee 25 km Beirutista pohjoiseen – missä viininvalmistus tapahtuu. Tämä 70 kilometrin matka kestää kaksi tuntia, mutta rypäleet ovat riittävän vahvoja kestämään matka ja vastustamaan hapettumista.
Minimaalinen asioihin puuttuminen (minimal intervention) on Chateau Musarin ohjaava periaate. Pientä apua antaa viinintekijä Tariq Sakr, joka on työskennellyt Musarissa vuodesta 1991 lähtien. Tilalla käytetään sekä betonisäiliöitä että tammitynnyreitä. Neversin tammitynnyreitä säilytetään kallioon louhituissa pimeissä huoneissa; viinikellari toimi pommisuojana sisällissodan aikana. Vain pieni määrä tynnyreitä vaihdetaan vuosittain.
Château Musarilla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 2006 lähtien. Käytännössä se oli ollut luomua jo vuosia aiemmin; he eivät vain pitäneet tärkeänä julkistaa tätä tosiasiaa.
